Merenkulun typpipäästöt

IMO:n päätös

MARPOL-yleissopimuksen uudistetun ilmansuojeluliitteen (liite VI) mukaiset alusten typpioksidipäästörajoitukset (NOx) hyväksyttiin 2008. Alusten typenoksidipäästöjä rajoitetaan vaiheittain. IMO:n määrittelemiä kolmen vaatimustason päästörajoituksia kutsutaan yleisesti nimillä Tier I, Tier II ja Tier III. Uudistetun VI liitteen säännöt tulivat voimaan 1.7.2010.

Tier I -taso määriteltiin liitteen VI vuoden 1997 versiossa ja sen määräykset koskevat dieselmoottoreita, joiden teho on yli 130 kW ja jotka on asennettu aluksiin 1.1.2000 tai sen jälkeen. Myös 1990-luvulla rakennettujen alusten dieselmoottoreiden, joiden teho on yli 5 000 kW ja joiden sylinteritilavuus on vähintään 90 litraa, NOx-päästöjen tulee täyttää Tie I -vaatimukset.

Tier II vaatimuksena on, että NOx-päästöjen määrän on vähennyttävä noin 20 prosenttia Tier I -tasosta ja riippuen moottorin kierrosluvusta. Tier II koskee kaikkia aluksia, joiden kölinlaskupäivä on 1.1.2011 tai sen jälkeen sekä olemassa oleviin aluksiin 1.1.2011 tai sen jälkeen asennettavia uusia dieselmoottoreita. Tier II -vaatimukset on mahdollista saavuttaa moottoriteknisin ratkaisuin.

Tier III -tason vaatimusten täyttäminen edellyttää NOx-päästöjen vähentämistä 80 % Tier I -säännöksiin verrattuna ja vaatimukset koskevat vain uusia aluksia typpipäästöjen valvonta-alueella (NECA). Tier III määräysten piti alkuperäisen päätöksen mukaan astua voimaan 1.1.2016. Toukokuussa 2013 IMO:n meriympäristönsuojelukomitea MEPC 65 päätti lykätä voimaan astumista viidella vuodella 1.1.2021 saakka. Asiasta päätetään lopullisesti vuonna 2014 MEPC 66 kokouksessa.

Tier III -tason saavuttaminen onnistunee nykytekniikalla esimerkiksi katalysaattorijärjestelmän (SCR), pakokaasun takaisinkierrätyksen (EGR) käyttöönotolla tai käyttämällä polttoaineena nesteytettyä maakaasua (LNG). Pakokaasupäästöjen puhdistuteknologioiden yhteensovittaminen (märkäskrubberi + SCR) on osoittautunut haastavaksi. LNG:n osalta Suomesta ja Itämereltä puuttuu vielä tankkausinfrastruktuuri.

Itämeren NECA-selvitykset

Liikenne- ja viestintäministeriö teetti vuonna 2010 selvityksen uusien NOx-päästömääräyksien vaikutuksista Suomen kuljetuskustannuksiin (LVM julkaisu 42/2010). Myös HELCOM teetti selvityksen mahdollisin NECA-alueen taloudellisista vaikutuksista koko Itämeren alueelle. Itämeren maat ovat tehneet poliittisen päätöksen Itämeren nimeämisestä NECA-alueeksi ja ovat valmistelleet hakemusta IMO:lle. Hakemus on teknisesti valmis, mutta päätös lähettämisajankohdasta puuttuu.

SV:n kanta

Suomen Varustamot tukee toimia Itämeren rehevöitymisen ehkäisemiseksi ja kaikkien sektoreiden osallistumista typpipäästöjen vähentämiseen. Pääpainon tulee kuitenkin olla suurien ravinnekuormittajien päästöjen pienentämisessä ja pitää mielessä, että merenkulun osuus on Itämeren kokonaistyppikuormasta hyvin pieni.

Varustamoelinkeino tukee periaatteessa uusia aluksia koskevia NECA-määräyksiä, mutta pitää tärkeänä, sekä Itämeren ravinnekuormituksen että Itämeren kauppalaivaston kilpailukyvyn takia, että myös vähintään Pohjanmeri nimetään samanaikaisesti NECA-alueeksi. Erityisalueita koskevat määräykset tulee perustua kustannus-hyötytutkimuksiin. NOx-päästövähennysten osalta infrastruktuuri ja teknologiat vaativat vielä lisäkehitystä. On myös muistettava, että elinkeino tarvitsee riittävästi aikaa varautua muuttuviin määräyksiin uudisrakennusten suunnittelussa. SV ei kannata NOx-päätörajoituksia olemassa oleville aluksille.