Vesiensuojelu

Vesiensuojelun tavoitteena on vesien pilaantumisen ehkäiseminen ja hyvän ekologisen tilan saavuttaminen. Laivaliikenteen päästöjä mereen säädellään kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n määräyksin, jotka on Suomessa pantu voimaan alusjätelailla ja -asetuksella.

Satamien vastaanottolaitteiden tulee olla riittäviä vastaanottamaan alusperäistä jätettä, jotta alusten päästöt mereen voidaan minimoida ja saavutetaan lopulta nolla-päästötavoite.

EU:n satamien vastaanottolaitteita koskevan direktiivin (Port facilities for ship-generated waste and cargo residues 2000/59/EC) muutostyö on käynnissä.

Painolastivedet

Ilman lastia kulkevat alukset tarvitsevat merikelpoisuutensa säilyttääkseen painolastivettä. IMO:ssa hyväksyttiin vuonna 2004 kansainvälinen painolastivesiyleissopimus (International Convention for the Control and Management of Ships' Ballast Water and Sediments), jolla pyritään ehkäisemään alusten painolastivesien mukana leviävien vieraiden eläin- ja kasvilajien kulkeutumista uusiin elinympäristöihin. Painolastivesiyleissopimus tulee voimaan vaiheittain, kun 30 maata edustaen vähintään 35 % maailman kauppalaivaston tonnistosta, on sen ratifioinut.

Yleissopimus koskee yli 400 GT aluksia. Aluksilla tulee olla hyväksytty painolastiveden hallintasuunnitelmasta ja pitää painolastiveden vaihdosta lokikirjaa. Yleissopimus sisältää määräykset painolastiveden ottamisesta ja vaihtamisesta merellä sekä painolastitankkien tyhjentämisestä. Satamavaltioiden tulee huolehtia mm. siitä, että telakoitavien alusten painolastitankkeihin kertyneiden sedimenttien vastaanotto on järjestetty.

Suomessa painolastivesiyleissopimuksen ratifiointi on työn alla. SV on vaatinut Itämeren erityispiirteiden ja lähimerenkulun rajoitteiden huomioimista sopimuksen soveltamisessa. Painolastivesien näytteenoton osalta sekä painolastivesien käsittelylaitteiden suhteen on vielä ratkaisemattomia kysymyksiä, joissa toivomme elinkeinon näkökulman huomioimista. Lisäksi mahdollisiin poikkeuksiin ja erivapauskäytäntöihin liittyen tarvitaan ohjeistusta sekä luotettavaa tietoa vieraslajien esiintymisestä eri satamissa.

Käymäläjätevedet

MARPOL-yleissopimuksen liite IV käsittelee käymäläjätevesiä, joilla tarkoitetaan tyhjennyksiä ja muita jätteitä kaikenlaisista käymälöistä ja WC-viemäreistä. Harmaat vedet eli suihkuista tai pesualtaista peräisin olevat jätevedet eivät ole käymäläjätevesiä. Harmaista jätevesistä ei ole määräyksiä Suomen lainsäädännössä eikä IMO:n määräyksissä.

Itämeren on nimetty MARPOL-yleissopimuksen liitteen IV mukaiseksi erityisalueeksi, jossa matkustaja-alusten jätevedet tulee joko jättää satamiin tai puhdistaa ravinteiden (typpi ja fosfori) osalta laivan omassa jätevedenpuhdistuslaitoksessa ennen kuin ne saa laskea mereen. Liitteen IV muutos astui voimaan 1.1.2013. Säännökset koskevat uusia laivoja vuoden 2016 alusta ja olemassa olevia laivoja 2018 alusta lähtien. Säännökset tulevat voimaan Itämeren erityisaluestatuksen osalta, kun Itämeren satamissa on riittävä jäteveden vastaanottokapasiteetti. SV:n matkustaja-alusjäsenvarustamot jättävät jo nyt käymäläjätevetensä maihin ja päätöksellä ei ole heidän toimintaansa vaikutusta.

Suomen alusjätelain mukaan käsittelemättömiä käymäläjätevesiä ei saa laskea veteen alle 12 meripeninkulman päässä rannasta.

Alusperäiset jätteet

MARPOL -yleissopimuksen liite V käsittelee alusperäistä kiinteää jätettä. Itämeri on liitteen V mukainen erityisalue, jolla ruokajätteitä lukuun ottamatta kaikkien kiinteiden jätteiden heittäminen mereen on kokonaan kielletty. Yli 400 GT aluksilla on oltava jätehuoltosuunnitelma ja pidettävä jätepäiväkirjaa.

MARPOL -yleissopimuksen jätteitä käsittelevän liitteen V uudistustyötä hyväksyttiin IMO:n meriympäristönsuojelukomiteassa heinäkuussa 2011 ja se astui voimaan 1.1.2013. Uudistuksen myötä irtolastialusten lastijäämät ja lastiruumien pesuvedet tulevat tiukemman sääntelyn piiriin. Satamilla on velvollisuus ottaa vastaan haitalliset lastijäämät ja pesuvedet. Haitattomat lastijäämät voi huuhdella mereen laivan ollessa kulussa ja 12 merimailia rannasta, jos satamassa ei ole vastaanottolaitteistoa. Laivaajan vastuulla on luokitella lastin meriympäristölle haitallisuus. 

Aluksen tavanomaisesta toiminnasta syntyvän jätteen polttaminen aluksella on Suomen vesialueella kielletty. Tämän lisäksi jätteen polttokielto ulottuu Suomen talousvyöhykkeelle sekä suomalaisilla aluksilla talousvyöhykkeen ulkopuolelle niiden aineiden osalta, jotka ovat määritelty MARPOL:n liitteessä VI (Reg. 16).

Muut merenkulun vaikutukset mereen ja vesiekosysteemiin

Pohjamaalit

Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö alkoi 1960-luvulla. Aluksi harmittomana pidetyt ja moneen tarkoitukseen erinomaisesti sopineet aineet ovat myöhemmin osoittautuneet vaarallisiksi ympäristömyrkyiksi. Laivojen myrkyllisten pohjamaalien käytön kieltävä yleissopimus (International Convention on the Control of Harmful Antifouling Systems, AFS) hyväksyttiin vuonna 2001 ja yleissopimus astui voimaan vuonna 2008.

Pohjaan kiinnittyvät vieraslajit

Vieraslajit ovat tunnustettu uhka luonnon monimuotoisuudelle ja vieraslajeilla on myös taloudellisia, terveydellisiä sekä sosiaalisia vaikutuksia. Suomen vesialueelle Itämereen on arvioitu asettuneen 13 vieraslajia. Näistä 5 on haitallisia ja 8 tarkkailtavia tai paikallisesti haitallisia. Itämeressä esiintyvät vieraslajit ovat kulkeutuneet Suomeen tahattomasti laivaliikenteen välityksellä painolastivesien mukana tai alusten runkoon kiinnittyneenä. Useita vieraslajeja on tullut Mustanmeren ja Kaspianmeren suunnalta joki- ja kanavayhteyksien kautta Suomen rannikkovesiin. IMO:ssa on tehty vapaaehtoiset ohjeet pohjiin kiinnittyvien lajien leviämisen ehkäisemiseksi.

Lujasti alusten pohjiin kiinnittyvät lajit lisäävät kitkaa ja polttoaineen kulutusta ja on varustamon edunmukaista puhdistaa pohja tasaisin väliajoin. Itämerellä olisi kysyntää pohjien puhdistuspaikoista, joissa puhdistaminen olisi nopeata ja helposti toteutettavissa.

Pilssivedet

Alusjätteiden jättöpakko koskee pilssivesiä, jos aluksella ei ole pilssiveden separointilaitteistoa tai jos alus liikennöi yksinomaan alueella, jolla separointilaitteistoa ei saa käyttää. Jättöpakko ei koske pilssiveden säilytystankissa oleva pilssivettä, jos aluksella on pilssiveden separointilaitteisto.

Jäteöljy

Aluksen konehuoneesta ja lastitiloista peräisin olevia öljyisiä jätteitä koskee jättöpakko satamaan eikä niitä saa päästää mereen.

Tankkien pesuvedet

MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liite I määrittelee sekä öljysäiliöaluksia että muita aluksia koskevat öljyjen ja öljyisten vesien päästökiellot ja -rajoitukset. Kemikaalisäiliöalusten lastijätteet, jotka on luokiteltu X- tai Y-luokkiin ja joilta vaaditaan säiliöiden esipesu, on jätettävä maihin.

Alusten aiheuttama ranta- ja pohjaeroosio

Laivaliikenne aiheuttaa voimakkaita virtauksia matalilla vesialueilla ja laivojen aalto- sekä imuvaikutukset aiheuttavat eroosiota. Laivojen potkurivirrat saavat ravinteet kumpuamaan syvältä pintaan.

Alusten aiheuttama merenalainen ääni

Alusten aiheuttamien vedenalaisten äänien vaikutuksista merieliöihin ja mahdollisista rajoituksista on IMO:ssa tehty vapaaehtoiset ohjeet.