Vesiensuojelu

Vesiensuojelun tavoitteena on vesien pilaantumisen ehkäiseminen ja hyvän ekologisen tilan saavuttaminen. Laivaliikenteen päästöjä mereen säädellään kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n määräyksin, jotka on Suomessa pantu voimaan alusjätelailla ja -asetuksella.

Satamien vastaanottolaitteiden tulee olla riittäviä vastaanottamaan alusperäistä jätettä, jotta alusten päästöt mereen voidaan minimoida ja saavutetaan lopulta nolla-päästötavoite.

EU:n satamien vastaanottolaitteita koskevan direktiivin (Port facilities for ship-generated waste and cargo residues 2000/59/EC) muutostyö on käynnissä.

Painolastivedet
Ilman lastia kulkevat alukset tarvitsevat merikelpoisuutensa säilyttääkseen painolastivettä. IMO:ssa hyväksyttiin vuonna 2004 kansainvälinen painolastivesiyleissopimus (International Convention for the Control and Management of Ships’ Ballast Water and Sediments), jolla pyritään ehkäisemään alusten painolastivesien mukana leviävien vieraiden eläin- ja kasvilajien kulkeutumista uusiin elinympäristöihin. Painolastivesiyleissopimus tuli voimaan 8.9.2016, kun yli 30 maata edustaen 35 % maailman kauppa-laivaston tonnistosta, olivat sen ratifioineet.

Yleissopimus koskee yli 400 GT aluksia. Aluksilla tulee olla hyväksytty painolastiveden hallintasuunni-telmasta ja pitää painolastiveden vaihdosta lokikirjaa. Yleissopimus sisältää määräykset painolastiveden ottamisesta ja vaihtamisesta merellä sekä painolastitankkien tyhjentämisestä. Satamavaltioiden tulee huolehtia mm. siitä, että telakoitavien alusten painolastitankkeihin kertyneiden sedimenttien vastaanotto on järjestetty.

MEPC 71 kokous hyväksyi heinäkuussa 2017 Norjan esityksen uudeksi B-3 säännöksi eli paino-lastiveden käsittelylaitteiston asennusaikataulumuutoksen. SV laajensi selvitystään ja totesi, että 25 prosenttia jäsentonnistosta saisi käsittelylaiteasennuksille pari vuotta lisäaikaa. MEPC 71 hyväksyi myös ohjeistuksen painolastiveden vaihdolle. Uusi ohjeistus kattaa mm. tilanteet, jolloin alus operoi alueella, jolla painolastiveden vaihto ei ole mahdollista. Ohjeistuksen keskeinen sisältö SV:lle oli, että alukselta ei tule vaatia painolastiveden käsittelyä tai mitään erityisiä käsittelytoimenpiteitä, jos painolastiveden vaihto ei ole mahdollinen, kuten Itämerellä.

Käymälävedet
MARPOL-yleissopimuksen liite IV käsittelee käymäläjätevesiä, joilla tarkoitetaan tyhjennyksiä ja muita jätteitä kaikenlaisista käymälöistä ja WC-viemäreistä. Harmaat vedet eli suihkuista tai pesualtaista peräisin olevat jätevedet eivät ole käymäläjätevesiä. Harmaista jätevesistä ei ole määräyksiä Suomen lain-säädännössä eikä IMO:n määräyksissä.

Paljon Itämerellä viime vuosina puhuttanut ulkomaisten risteilyalusten niin sanottujen mustien jätevesien päästäminen mereen kielletään uusilta matkustaja-aluksilta vuoteen 2019 mennessä ja kaikilta olemassa olevilta matkustajalaivoilta vuonna 2021. Itämeri on MARPOL-yleissopimuksen liitteen IV mukainen erityisalue, jossa matkustaja-alusten jätevedet tulee joko jättää satamiin tai puhdistaa ravinteiden (typpi ja fosfori) osalta laivan omassa jäteveden-puhdistuslaitoksessa ennen kuin ne saa laskea mereen. SV:n matkustaja-alusjäsenvarustamot jättävät jo nyt käymäläjätevetensä maihin ja päätöksellä ei ole heidän toimintaansa vaikutusta.

Alusperäiset jätteet
MARPOL -yleissopimuksen liite V käsittelee alusperäistä kiinteää jätettä. Itämeri on liitteen V mukainen erityisalue, jolla ruokajätteitä lukuun ottamatta kaikkien kiinteiden jätteiden heittäminen mereen on kokonaan kielletty. Yli 400 GT aluksilla on oltava jätehuoltosuunnitelma ja pidettävä jätepäiväkirjaa.

MARPOL -yleissopimuksen jätteitä käsittelevän liitteen V uudistustyötä hyväksyttiin IMO:n meriympäristön-suojelukomiteassa heinäkuussa 2011 ja se astui voimaan 1.1.2013. Uudistuksen myötä irtolastialusten lastijäämät ja lastiruumien pesuvedet tulevat tiukemman sääntelyn piiriin. Satamilla on velvollisuus ottaa vastaan haitalliset lastijäämät ja pesuvedet. Haitattomat lastijäämät voi huuhdella mereen laivan ollessa kulussa ja 12 merimailia rannasta, jos satamassa ei ole vastaanottolaitteistoa. Laivaajan vastuulla on luokitella lastin meriympäristölle haitallisuus.

Aluksen tavanomaisesta toiminnasta syntyvän jätteen polttaminen aluksella on Suomen vesialueella kielletty. Tämän lisäksi jätteen polttokielto ulottuu Suomen talousvyöhykkeelle sekä suomalaisilla aluksilla talousvyöhykkeen ulkopuolelle niiden aineiden osalta, jotka ovat määritelty MARPOL:n liitteessä VI.

Muut merenkulun vaikutukset mereen ja ekosysteemiin

Pohjamaalit
Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö alkoi 1960-luvulla. Aluksi harmittomana pidetyt ja moneen tarkoitukseen erinomaisesti sopineet aineet ovat myöhemmin osoittautuneet vaarallisiksi ympäristö-myrkyiksi. Laivojen myrkyllisten pohjamaalien käytön kieltävä yleissopimus (International Convention on the Control of Harmful Antifouling Systems, AFS) hyväksyttiin vuonna 2001 ja yleissopimus astui voimaan vuonna 2008.

Pohjaan kiinnittyvät vieraslajit
Vieraslajit ovat tunnustettu uhka luonnon monimuotoisuudelle ja vieraslajeilla on myös taloudellisia, terveydellisiä sekä sosiaalisia vaikutuksia. Suomen vesialueelle Itämereen on arvioitu asettuneen 13 vieras-lajia. Näistä 5 on haitallisia ja 8 tarkkailtavia tai paikallisesti haitallisia. Itämeressä esiintyvät vieraslajit ovat kulkeutuneet Suomeen tahattomasti laivaliikenteen välityksellä painolastivesien mukana tai alusten runkoon kiinnittyneenä. Useita vieraslajeja on tullut Mustanmeren ja Kaspianmeren suunnalta joki- ja kanavayhteyksien kautta Suomen rannikkovesiin. IMO:ssa on tehty vapaaehtoiset ohjeet pohjiin kiinnittyvien lajien leviämisen ehkäisemiseksi.

Lujasti alusten pohjiin kiinnittyvät lajit lisäävät kitkaa ja polttoaineen kulutusta ja on, varustamon edun mukaista puhdistaa pohja tasaisin väliajoin. Itämerellä olisi kysyntää pohjien puhdistuspaikoista, joissa puhdistaminen olisi nopeata ja helposti toteutettavissa.

Pilssivedet
Alusjätteiden jättöpakko koskee pilssivesiä, jos aluksella ei ole pilssiveden separointilaitteistoa tai jos alus liikennöi yksinomaan alueella, jolla separointilaitteistoa ei saa käyttää. Jättöpakko ei koske pilssiveden säilytystankissa oleva pilssivettä, jos aluksella on pilssiveden separointilaitteisto.

Jäteöljy
Aluksen konehuoneesta ja lastitiloista peräisin olevia öljyisiä jätteitä koskee jättöpakko satamaan eikä niitä saa päästää mereen.

Tankkien pesuvedet
MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liite I määrittelee sekä öljysäiliöaluksia että muita aluksia koskevat öljyjen ja öljyisten vesien päästökiellot ja -rajoitukset. Kemikaalisäiliöalusten lastijätteet, jotka on luokiteltu X- tai Y-luokkiin ja joilta vaaditaan säiliöiden esipesu, on jätettävä maihin.

Alusten aiheuttama ranta- ja pohjaeroosio
Laivaliikenne aiheuttaa voimakkaita virtauksia matalilla vesialueilla ja laivojen aalto- sekä imuvaikutukset aiheuttavat eroosiota. Laivojen potkurivirrat saavat ravinteet kumpuamaan syvältä pintaan.

Alusten aiheuttama vedenalainen ääni
Alusten aiheuttamien vedenalaisten äänien vaikutuksista merieliöihin ja mahdollisista rajoituksista on IMO:ssa tehty vapaaehtoiset ohjeet.

Alusten romutus ja kierrätys
Alusten romutukseen ja kierrätykseen liittyvät IMO:n Hongkongin yleissopimuksen, Baselin yleissopimuksen ja EU:n jätteensiirtoasetus. Hongkongin yleissopimus hyväksyttiin vuonna 2009. Se on avoinna IMO:n jäsen-maille allekirjoitusta ja ratifiointia varten. Yleissopimuksen lähestymistapana on aluksen koko elinkaari: yleissopimuksessa vahvistetaan valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmä, joka kattaa aluksen koko elin-kaaren suunnittelusta ja rakentamisesta toimintaan ja kierrätysvaiheeseen. Yleissopimuksella vahvistetaan maailmanlaajuiset pakolliset vaatimukset sen varmistamiseksi, että alukset kierrätetään turvallisesti, ympäristön kannalta järkevästi, tehokkaasti ja toimivasti. Merkittävää on se, että vaarallisten aineiden käyttöä laivanrakennuksessa rajoitetaan. Yleissopimusta sovelletaan bruttovetoisuudeltaan yli 500 GT aluksiin sekä alusten kierrätyslaitoksiin.

YK:n Baselin yleissopimus hyväksyttiin vuonna 1989 ja se sääntelee vaarallisten jätteiden siirtoa kansainvälisten rajojen yli. Baselin yleissopimusta sovelletaan kaikkiin aluksiin, jotka yleissopimuksessa määritellään jätteeksi. Määräyksestä ei voi poiketa minkään alustyyppien osalta. Romutettaviksi tarkoitettuja käytöstä poistettuja aluksia pidetään kansainvälisessä oikeudessa jätteenä. Niitä pidetään vaarallisena jätteenä, jos ne sisältävät runsaasti vaarallisia aineita tai jos niitä ei ole asianmukaisesti tyhjennetty lastina olleista vaarallisista aineista. Tällaista alusta ei siis saa viedä EU:sta romutettavaksi sellaiseen maahan, joka ei ole OECD:n jäsen. Sen sijaan alus on romutettava jossain OECD-maassa ympäristöä säästävällä tavalla taikka puhdistettava niin, ettei se enää ole vaarallista jätettä. EU:n jätteensiirtoasetuksen tarkoitus on varmistaa ympäristönsuojelu, kun jätettä siirretään.

IMO:n yleissopimus turvallisesta ja ympäristösuojelun kannalta asianmukaisesta aluskierrätyksestä nk. Hong Kong-sopimus (2009) ei ole vielä voimassa koska riittävä määrä lippuvaltioita jotka edustavat tarpeeksi suuren GT-osuuden maailman kauppalaivastosta eivät ole vielä ratifioineet. Suomi kuuluu niihin lippuvaltioihin jotka eivät ole ratifioineet. Suomen Varustamot puoltaa Hong kongin sopimuksen ratifiointia mahdollisimman pikaisesti

 

Olof Widén
Johtava asiantuntija

Olof Widén on Johtava asiantuntija, hänen vastuualueena on mm. ympäristökysymykset, alusturvallisuus sekä pätevyysasiat.
+358400 723355
olof.widen@shipowners.fi