Terveisiä Mereltä! -juttusarjassa tutustutaan merenkulkijoiden työhön

25. kesäkuuta 2021

Terveisiä Mereltä! -juttusarjassa tutustutaan merenkulkijoihin ja heidän työhönsä Suomen kauppalaivastossa. Suomessa olemme erityisen riippuvaisia merenkulusta ja merenkulkijoiden tekemästä työstä, sillä jopa 90% Suomen tuonnista ja viennistä kuljetetaan meriteitse. Juttusarjan aikana saamme kuulla merenkulkijoiden eri työtehtävistä, sekä millaista työskentely merellä oikeasti on. Juttusarjaa voi seurata Suomen Varustamoiden somekanavissa tunnisteella #TerveisiäMereltä!

Ensimmäisenä vuorossa on Silvia Luja, joka työskentelee laivansähköasennuksen harjoittelijana Finnlines varustamon m/s Finnsun laivalla ja opiskelee Rauman WinNovassa.

37-vuotias Silvia Luja on entinen kokki, joka päätti lukea itselleen uuden ammatin merityön parista. Aiemmin hän on opiskellut maasähköpaperit, mutta työllistyminen alalle osoittautui hankalaksi ja kokkityöt jatkuivat. Päätös hakeutua uudelleen kouluun kyti kuitenkin voimakkaana takaraivossa ja kun ravintolat alkuvuodesta 2020 suljettiin ja ravintolahenkilöstö lomautettiin, päätös oli helppo. ”-En kauaa miettinyt, vaan pakkasin elämäni, muutin Raumalle ja aloitin opinnot merikoulussa. Vielä en ole katunut sekuntiakaan!” kertoo Luja.

Luja on muuntosähkökoulutuksessa, eli päivittää aiempaa sähkötietämystä laivaympäristöön sopivaksi. Hän valmistuu laivasähköasentajaksi. Finnsun on roro-alus, jolla kuljetetaan pääasiassa paperia, mutta yleensä mukana on myös isoja työkoneita, uusia autoja ja kuulemma joskus on viety jopa junanvaunuja, sekä armeijakalustoa. Reitti kulkee väliä Kotka – Helsinki – Antwerpen – Zeebrugge – Tilbury – Bilbao – Paldiski – Pietari. ”-Vaikka rajoitusten vuoksi maihin pääsy on hyvin rajallista, niin kyllä on matkustamisen tuntua silti! On mukavaa nähdä erilaisia maisemia ja haistella eri leveysasteiden tuoksuja. Merikin on erivärinen Biskajanlahdella kuin Itämerellä.” Luja summaa.

Merityöhön hakeutuminen oli yksi elämän parhaita päätöksiä – työmaisemiin ei kyllästy koskaan

Kerro työstäsi, mitä työtehtäviä työpäivääsi yleensä kuuluu?

-Aloitan työpäiväni konekierroksella, eli kierrän konehuoneen läpi ja silmämääräisesti tarkistan, että kaikki on kunnossa. Valaisimet palavat, hälytysvalot ja -sireeni toimivat, vesitiiviit ovet liikkuvat normaalisti jne. Sitten kirjaan ylös katodisen järjestelmän päivittäiset lukemat, sekä tarkistan, mikä on käyttövesilämmittimen lämpötila.

Tämän jälkeen ryhdytään hommiin. Yleensä jonossa on muutama keskeneräinen huoltotyö. Jotkut työt on pakko tehdä laivan ollessa satamassa, ja toiset taas kun koneet ovat käynnissä. Suurin työllistäjä sähkärillä lienee kuitenkin koko laivan valaistuksesta huolehtiminen, sillä lamppuja todellakin riittää! Ja aina on myös oltava valmiudessa sen varalta, että jotakin jossakin hajoaa. Tällöin pyritään mahdollisimman nopeasti selvittämään mistä vika johtuu ja kuinka se korjataan. Sähköasentaja on ikään kuin laivan kiertävä huoltomies, sillä hän kulkee päivittäin ympäri laivaa ja käy tarkistuskierroksilla paikoissa joissa muut eivät välttämättä käy koskaan. Sähkärillä ei taatusti ole koskaan kahta samanlaista työpäivää!

Mikä on työssäsi parasta?

-Työssäni parasta on se, kun saa korjattua jonkin vian ja laite lähtee jälleen toimimaan. Vianhaku on mielenkiintoista vaikkakin joskus aikaa vievää hommaa, mutta on muistettava että olemme tekemisissä koneiden kanssa ja aina on olemassa jokin syy miksi kone käyttäytyy tietyllä lailla. Ongelmanratkaisua, luovuutta ja pikkutarkkaa näperrystä – sopii kaltaiselleni puoliperfektionistille erinomaisen hyvin!

Millainen laiva on työympäristönä?

-Vaikka huonoina päivinä ja väsyneenä joskus vertaankin laivaympäristöä vankilaan, niin täysihoitola olisi kuitenkin osuvampi ilmaisu. En osaa kylliksi kiittää kokkia joka päivä siitä, että edessäni on kolmesti vuorokaudessa lämmin ateria ja yleensä vielä muutama eri ruokalaji, joista valita mieleisensä. Sauna on aina iltaisin lämmin ja puhtaat pyyhkeet viikattuna kaapissa. Ainoa mistä huolehdit itse on pyykinpesu ja oman hytin siisteys. Tietynlainen armeijamainen rutiini sopii ainakin itselleni ilmeisen hyvin.

Päivät kuluvat kuin huomaamatta kun joka aamu heräät samaan aikaan, ihastelet taas kerran uskomattoman kaunista auringonnousua, käyt aamiaisella ja lähdet töihin. Lounas ja kahvitauot pidetään aina samaan aikaan ja konehuoneen työpäivä päättyy päivälliseen, lukuun ottamatta vahtivuorossa olijaa, sillä laivalla jotkut ovat aina töissä tai valmiudessa 24/7. Ruokailun jälkeen jokainen sitten tekee mitä huvittaa. Yleensä jos puhelimissa on kuuluvuudet niin käytävillä on hiljaista kun kaikki datailevat hyteissään, mutta jos olemme kaukana maista niin yhteydet ovat todella huonot ja silloin vietämme aikaa porukalla päivähuoneessa. Tiivis yhteisö ja yhteinen tekeminen luovat hyvää ryhmähenkeä ja kivassa porukassa on myös kiva tehdä töitä!

Miten olet sopeutunut merityöhön ja esimerkikisi poissa kotoa olemiseen?

-En ole oikeastaan koskaan ollut mikään kotihiiri, vaan aika menevää tyyppiä ja aina jokin uusi seikkailu suunniteltuna, joten minua ei haittaa olla pitkiäkin aikoja reissussa. Tykkään siitä, että ensin tehdään putkeen paljon töitä, jonka jälkeen on putkeen paljon vapaata ja aikaa harrastella, levätä, nähdä kavereita, laiskotella, matkustella, ihan mitä tahansa. Olen koko ikäni tehnyt ravintola-alalla vuorotyötä, ja vapaa-aika oli aina todella kortilla, joten nyt kun kovasta duunista saa palkinnoksi kallisarvoista omaa aikaa niin työmotivaatiokin on korkeammalla kuin koskaan.

Miten rentoudut ja vietät vapaita hetkiä laivalla ollessasi?

-Saunassa hikoillessa ehtii käymään työpäivän mielessään läpi ja ikään kuin siitä siirtyä vapaalle. Laivoissa on aina tarjolla kirjoja ja elokuvia, joten tulee luettua jonkin verran hytissä makoillen tai sitten rentoudun peiton alla leffaa tuijotellen. Joskus katsotaan päivähuoneessa porukalla leffaa tai lätkämatsia ja viikonloppuisin lauletaan karaokea.

Talvella kudoin villasukkia silloisen harjoittelulaivani miehistölle pientä maksua vastaan, jotta sain osteltua kanttiinista karkkia, sillä en älynnyt ottaa yhtään käteistä mukaan laivaan. Finnsunin helmi on kuitenkin päivähuoneesta löytyvä filippiiniläinen versio korona-pelistä, jonka äärellä on käyty jo kahdet ysipallo-mestaruuskisat! Joka reissulla kotimatkalla järjestetään myös bingo, enkä ole koskaan kokenut tiiviimpää jännitystä ja voitontahtoa kuin edellisessä bingossa! Ja jos ei vapaa-ajallaan muuta keksi tai jaksa, niin nukkuminen ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa.

Onko sinulla aiempaa työkokemusta meriltä?

-15 vuodesta ammattikokkina vietin kaksi Silja Serenaden ravintoloissa ja tykkäsin kyllä laivaelämästä jo niissäkin hommissa. En varmaan koskaan kyllästy auringonnousuihin ja -laskuihin merellä! Maisemat on ihan älyttömän upeita!

Mikä sai sinut hakeutumaan merialalle?

-Minulla oli jo sähkärin paperit taskussa ja pari vuotta laivaelämää takana, joten päätin yhdistää nämä kaksi ja kouluttautua laivasähkäriksi. Tähän mennessä yksi elämäni parhaita päätöksiä! Toivon todella, että tällä kertaa työllistyn valmistuttuani.

Mitä terveisiä lähettäisit maakravuille, joita mahdollisesti kiinnostaa merityö?

-Aina kannattaa kokeilla! Maihin pääsee kyllä takaisin töihin jos merielämä ei maistukaan tai kaipaa tasaisempaa arkirytmiä, mutta ehdottomasti suosittelen laivaelämää jos sellainen vähääkään kiinnostaa.

Suolaveden makuisia terveisiä aurinkoisesta Zeebruggen satamasta!