Fit for 55 ilmastopaketti ja vaikutukset merenkulkuun

EU:n FitFOR55- lakipaketin keskeiset merenkulun säädökset

Euroopan komissio antoi heinäkuussa 2021 niin kutsutun 55-valmiuspaketin, jonka ehdotuksilla toimeenpannaan EU:n ilmastolailla asetetut velvoitteet vähentää EU:n nettokasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 %:lla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä sekä saavuttaa ilmastoneutraalius EU-tasolla vuoteen 2050 mennessä. 55-valmiuspakettissa on mukana kaksi merkittävää uutta sääntelykokonaisuutta, jotka kohdistuvat merenkulkuun: merenkulun sisällyttäminen EU päästökauppaan (EU ETS) ja uusiutuvien polttoaineiden käytön vauhdittamiseen tähtäävä Fuel EU Maritime.  EU parlamentti, neuvosto ja komissio ovat päässeet sopuun näitä koskevista direktiivistä ja asetuksesta.

Merenkulun sisällyttäminen EU päästökauppaan (EU ETS)

Meriliikenne liitetään 1.1.2024 alkaen asteittain osaksi EU:n nykyistä päästökauppajärjestelmää:

• 40 prosenttia raportoiduista päästöistä Vuonna 2024,
• 70 prosenttia vuonna 2025
• 100 prosenttia vuodesta 2026 eteenpäin.

Päästökaupan piiriin tulevat bruttovetoisuudeltaan 5 000 GT ja sitä suurempien alusten matkat, joilla kuljetetaan kaupallisesti rahtia tai matkustajia. Päästökauppaa sovelletaan täysimääräisesti laivojen päästöihin, jotka syntyvät niiden ollessa jäsenvaltioiden satamissa, ja matkoilla jäsenvaltioihin kuuluvien satamien välillä sekä 50 prosenttia päästöistä, jotka syntyvät matkoilla jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden satamien välillä. Päästökauppa koskee 1.1.2024 alkaen hiilidioksidipäästöjä ja 2026 alkaen lisäksi metaani- ja dityppioksidipäästöjä. Direktiivi sisältää myös jäävahvistettuja aluksia koskevan 5 prosentin helpotuksen päästöoikeuksien palautuksesta IA ja IAS jääluokkien aluksille.

ETS-direktiivin saaripoikkeuksen mukaan jäsenvaltio voi päättää, ettei soveltamisalaan kuulu matkustaja-autolauttojen tai muiden matkustaja-alusten (paitsi risteilijät) matkat jäsenvaltiossa sijaitsevan sataman ja samassa jäsenvaltiossa alle 200 000 asukkaan saarella sijaitsevan sataman välillä. Poikkeuksen piiriin kuuluu siis bruttovetoisuudeltaan yli 5 000 GT matkustaja-alusten ja matkustaja-autolauttojen matkat Manner-Suomen ja Ahvenanmaan välillä. Saaripoikkeus on määräaikainen ja sitä on mahdollista soveltaa päästökaupan alusta vuoden 2030 loppuun asti. Saaripoikkeuksen käyttöönotto kuuluu kansalliseen toimivaltaan. Suomi päättää vuoden 2023 aikana, ottako se kansallisesti käyttöön saaripoikkeuksen. 16.6.2023 julkaistussa hallitusohjelmassa on linjattu, että Suomi ottaa saaripoikkeuksen käyttöön.

Fuel EU Maritime edistää uusiutuvia polttoaineita

Fuel EU Maritime-asetus on toinen merkittävä ilmastopakettiin sisältyvä merenkulkua koskeva kokonaisuus.  Asetuksen tavoitteena on lisätä vähähiilisten ja uusiutuvien polttoaineiden käyttöönottoa meriliikenteessä. Esitys sisältää uuden polttoainestandardin ja velvoitteen matkustaja-autolautoille, risteilijöille ja konttialuksille käyttää maasähköä tai muuta nollapäästöteknologiaa EU:n satamissa.

Maasähkön käyttövelvoite tulee voimaan vuodesta 2030 EU pääsatamissa. Velvoitetta sovelletaan vuodesta 2035 alkaen myös muihin EU:n satamiin, jos näissä satamissa on maasähkö. Velvoite ei koske alle kahden tunnin satamakäyntejä.

Polttoainestandardin soveltamisen laajuus olisi sama kuin päästökaupassa, eli se koskee yli 5000 GT kokoluokan aluksia ja kattaa kaikki EU:n sisäiset matkat ja 50 prosenttia EU:n ulkoisesta liikennöinnistä. Polttoainestandardi astuu voimaan vuoden 2025 alussa. Alusten jääluokan perusteella myönnetään helpotus, joka on voimassa pysyvästi. Lisäksi jäissäkululle myönnetään helpotus vuoden 2034 loppuun asti. Myös Fuel EU Maritimessa on jäsenvaltion päätösvaltaan kuuluva mahdollisuus ottaa saaripoikkeus käyttöön.

Kaikille aluksille lasketaan kasvihuonekaasuintensiteetti-indeksiarvo aluksen käyttämän energian perusteella. Sallitun kasvihuonekaasuintensiteetin maksimirajaa lasketaan asteittain aina viiden vuoden välein. Käytännössä raja-arvon laskeminen tarkoittaa, että viiden vuoden välein suurempi osa aluksen käyttämästä fossiilisesta energiamäärästä on korvattava uusiutuvalla energialla.

Aluksella käytettävän energian kasvihuonekaasuintensiteetin rajaa nostetaan:

• 2 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2025;
• 6 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2030;
• 14,5 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2035;
• 31 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2040;
• 62 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2045;
• 80 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2050.

Polttoainestandardi asettaa myös tiukat kestävyyskriteerit uusiutuville ja vähähiilisille polttoaineille. Nollapäästöisiä meriliikennepolttoaineita ei ole saatavilla, eikä sellaisia polttoaineita käyttäviä polttomoottoreita ole vielä kaupallistettu. Tämä tarkoittaa, että polttoainestandardi on käytännössä kauppa-aluksille pakollinen biopolttoaineiden tai vaihtoehtoisten polttoaineiden ja fossiilisten polttoaineiden sekoitevelvoite. Vaihtoehtoisten ja uusiutuvien polttoaineiden riittävä saatavuus ja hinta tulee olemaan tulevaisuudessa avainkysymys.

Energiaverodirektiivin uudistus toisi bunkkeriveron

Ilmastopakettiin sisältyvä energiaverodirektiivin uudistus asettaisi merenkulun polttoaineen veronalaiseksi. EU asettaisi vähimmäisverokannat, jotka perustuisivat polttoaineen energiasisältöön (euroa/gigajoul). Meriliikenteen käyttämät polttoaineet olisivat välillä 0,15–0,9 €/GJ.

Veroa sovellettaisiin rahtiliikenteeseen ja säännölliseen matkustajaliikenteeseen (ropax-alukset) EU:n sisäisessä liikenteessä. Myös satamissa käytettävä maasähkö olisi veronalaista, mutta maasähkön verottaminen ei olisi pakollista. Ehdotuksen on saatava neuvoston täysi yksimielisyys, jotta se voidaan hyväksyä.

Lisäksi merenkulkuun vaikuttaisi ilmastopakettiin kuuluva aloite vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfradirektiivistä. Vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfradirektiivin avulla komissio velvoittaa jäsenmaita tarjoamaan maasähköä kauppa-aluksille TEN-T ydinverkkoon kuuluvissa satamissa.

Merkittäviä kustannusvaikutuksia odotettavissa

Liikenne- ja viestintäministeriö on tehnyt alustavat laskelmat ilmastopaketin eri osa-alueiden yhteiskustannusvaikutuksista. Kustannukset on laskettu tarkoilla luvuilla, mutta taulukossa kustannukset esitetään epävarmuuksien takia pyöristetyin luvuin. Huolena on, että kustannukset nousevat arviotakin korkeammaksi vaikean ennakoitavuuden vuoksi.

 

 

• Ilmastopaketin kustannusvaikutukset merenkulkuun ovat suuret ja vaativat varustamoilta merkittäviä investointeja.
• Kustannusvaikutus osuu Suomeen muita EU-maita ankarammin. Suomen erityinen haaste on poikkeuksellisen pitkät EU:n sisäiset kuljetusmatkat ja talvi.
• Talvimerenkulun kompensaatio sekä päästökaupassa että Fuel EU Maritime vaatimuksissa on välttämätön kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja toimivien merikuljetusten takaamiseksi. Suomen hallitus on linjannut talvimerenkulun huomioimisen yhdeksi päätavoitteekseen neuvotteluissa.
• Polttoainekustannusten kasvun lisäksi, uusiutuvien polttoaineiden riittävään saatavuuteen liittyy epävarmuutta.
• Uusien teknologioiden ja päästöttömien energialähteiden kehitystä on vauhditettava.
• Päästökaupasta saatavat tulot olisi suunnattava kokonaisuudessaan päästöttömän merenkulun kehittämiseen ja aluskannan uudistamiseen tarvittaviin investointeihin.
• Lisäksi tarvitaan kansallisia kannustimia mahdollisimman pian.
• Merenkulun päästövähennyksiä tulisi edistää ensisijaisesti globaalien tavoitteiden ja niitä edistävän sääntelyn kautta. Tämä olisi paitsi kilpailullisesti oikeudenmukaista, myös tehokkain tapa vähentää päästöjä.
• Nyt sääntely etenee sekä EU:n että globaalilla tasolla, mikä voi aiheuttaa päällekkäisyyksiä ja ylimääräistä raportointia ja hallintokustannuksia. Sääntelyä tulisi tarkastella kokonaisuutena.

Ilmastopaketin käsittely EU:ssa on alkanut ja neuvotteluiden odotetaan kestävän 1,5–2 vuotta. 90 prosenttia maailmankaupasta kuljetetaan meritse, ja alle kolme prosenttia päästöistä aiheutuu meriliikenteestä. Meriliikenne on ympäristöystävällisin liikennemuoto, varsinkin kun kuljetetaan suuria tavaramääriä. Euroopan komissio pyrkii lisäämään EU:n sisäisen merenkulun osuutta tavaraliikenteestä 25 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.